Arkista onnea on hiekkalaatikko, mahdollisuus kuivattaa pyykit ulkona, pihalla kantautuvat iloiset lasten äänet, kesäinen muuttuva luonto. Jokainen kerta omalla pihalla kulkiessa on kuin tutkimusmatka, aina löydän jotain uutta.
Epäonnea on kuumeinen lapsi. (ja kyllä mä mietin, taas! viittaus aiempaan kirjoitukseen )

Muistutus: hymyilkää, se tarttuu. Olen nauranut itsekseni murjottavan näköisille autoilijoille. Mikä vaan voi nostattaa hymyn huulille kun itse haluaa, ja sisäänpäinkin pitää hymyillä, itselle.